Päiväretki Mission Beachille

Joitakin viikkoja sitten teimme päiväretken Mission Beachille kolmen ruotsalaistytön kanssa, sillä he halusivat sinne hyppäämään laskuvarjolla. Itse en koe laskuvarjohyppyä "Must do" -jutuksi täällä Australiassa, mutta lähdin toki mieluusti kuskiksi kun kaverit pyysivät. Mission Beach oli kuitenkin monen hehkuttama ja se oli vielä omalta osaltani kokematta.

Matka sujui mukavasti, perille päästyämme pudotin tytöt laskuvarjomestoille ja suuntasin itse tutkailemaan aluetta. Ranta oli ihana, kuinkas muutenkaan. Mission Beach muodostuu neljästä eri kylästä, jotka sijaitsevat lähekkäin rantaa pitkin. Suuntasin kulkuni niistä eteläisimpään, South Mission Beachiin, josta löysin ihanan sademetsän halki/rannan tuntumassa kulkevan polun, joka päättyi todelliselle paratiisirannalle. Olin ihan fiiliksissä metsän vehreydestä, auringosta ja turkoosista merestä, jonna avautui aina aika ajoin näkymä metsän keskeltä. Rannalla ihastelin kaikkia laskuveden sinne jättämiä ihmeitä ja fiilistelin luonnon rauhaa. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä paikkaa, eivätkä kuvat tee oikeutta niille maisemille, mutta jos kuvittelet täydellisen trooppisen rannan hienoine hiekkoineen, taustalla huojuvine palmupuineen ja lempeine laineineen, niin ollaan aika lähellä totuutta. :)

Muutaman tunnin samoilun jälkeen tuli aika noutaa intoa uhkuvat laskuvarjohyppääjät, suunnata rannalle chillaamaan ja sen jälkeen päivälliselle. Etenkin pienemmissä paikoissa toisinaan tuottaa haasteita löytää ruokapaikka, jos sattuu osumaan virallisen lounas- tai päivällisajan ulkopuolelle. Eli pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että jos tulee nälkä klo 14.00 ja 18.00 välillä niin voi voi, olet aika rajoitetun valikoiman armoilla. Onneksi löysimme kuitenkin ravintolan, joka tarjoili pitsoja myös edellämainittujen "virallisten" ruoka-aikojen ulkopuolella. Mahat täynnä oli mukava suunnata kotia kohti.

Vaikka päivääni ei sisältänyt ihan samanlaista adrenaliiniryöppyä kuin ystävieni, olin silti ihan fiiliksissä omasta seikkailustani. Ja tulipahan Mission Beach nähtyä. Loistava päivä, sanoisin. :)

Mission Beachin kuuluisa ranta.

Polku metsän siimeksessä

Löysin metsästä liskon! Oli siellä lintuja ja perhosiakin!

Mission Beacilla pääsee laskeutumaan hypystään rannalle.

Kuvien tutkailua kirkkaassa auringon paisteessa :D

Aikakatoamo?

Siis mihin tää aika oikein katoaa? Vastahan juuri saavuin Townsvilleen ja nyt olen ollut täällä jo yli puolitoista kuukautta. Viimeistään parin viikon päästä olisi tarkoitus lähteä jatkamaan matkaa. Täällä aika on kulunut kavereiden kanssa hengatessa, kaupunkia katsellessa, töitä tehdessä ja ja ja en edes oikein tiedä että missä.

Asun edelleen vänissä saman hostellin pihalla ja longtermiläisten porukka alkaa käydä tutuksi. Mielenkiintoista on myös seurailla mitä kaikkea draamaa pieneen ja kohtuullisen tiiviiseen yhteisöön mahtuu. Jälleen kerran käynnissä on kuin paremmatkin salkkarit.

Viikonloppuiltaisin tulee vieläkin ajettua PediCabia, eli polkupyörätaksia tai riksaa tai miksi sitä nyt ikinä haluaakaan nimittää. Puolitoista viikkoa sitten sain myös paikan kiertävän vesipuiston jäätelökioskista. Hommia piti olla pariksi viikoksi 4-5 tuntia päivässä, ehkä jopa pidempäänkin. No, asiakkaiden vähyyden vuoksi minua ei olla tarvittu siellä kuin muutamana päivänä. Tänäänkin tuli soitto, että ei tarvitse tulla töihin. Oh, well. That's life. Onneksi hostellilla aloittamamme hierontabisnes tuo jonkin verran lisätuloja ja riksakuskin hommista jää rahaa jopa säästöön elinkustannusten jälkeen. Ei ne suuret tulot mutta pienet menot... :)

Vesipuiston pääportti

Pomppulinnoja, vesiliukumäkiä ja uima-altaita yhdessä. Siis kuin siistii se on?!?

Ostin muuten paluulipun Suomeen. Lento lähtee Brisbanesta 13.12. ja on perillä Helsinki-Vantaalla 14.12., jos kaikki menee kuten pitää. Toisaalta on hieman haikea olo ajatella, että reissu tällä puolen palloa lähenee loppuaan, mutta toisaalta odotan myös innolla paluuta koti-Suomeen. :) Ja onhan tässä vielä kaksi ja puoli kuukautta aikaa. Siinä ehtii vielä vaikka mitä!

Työkuvioita Townsvillessä

Olen nyt kuukauden päivät asustellut Townsvillessä ja enimmäkseen olen viihtynyt erinomaisesti. Töitäkin on löytynyt jopa kahdesta paikasta, joista tosin toisesta irtisanouduin tänään.

Heti ensimmäisestä viikonlopusta alkaen olen ajanut riksaa tai polkupyörätaksia, miten sen nyt sanoisi.  Aluksi hieman epäilyttävältä vaikuttava homma onkin yllättäen muodostunut ihan suosikikseni. Ihan parasta, koska:

- Se on hauskaa.

- Saa ajella pitkin kaupunkia musiikin pauhatessa ja asiakkaiden kanssa mukavia jutustellessa.

- Jos ei ole asiakkaita niin työkavereiden kanssa juoruaminen (tai vaikka shakin peluu) on myös loistavaa ajanvietettä.

- Pääsee seuraamaan yöelämää läheltä. Se on välillä aika mielenkiintoista ja huvittavaakin. ;)

- Pääsee tsekkaamaan myös alueella partioivat poliisit. (Näiden uniformut on paljon hotimipia kuin suomalaisten kollegoidensa.)

- Säästyy rahat kun ei hillu itse kuppiloissa.

- Tulee hyvää liikuntaa.

- Ja ennen kaikkea tästä vielä maksetaan melko hyvin!

Shakkimatsi asiakkaita odotellessa. 

Toinen työni oli Car Detailingissa, eli autopesulassa, jossa autot pestään ja puunataan sekä sisältä että ulkoa. Kevyimmät käsittelyt sisältävät pesun ulkoa ja imuroinnin sisältä, koko hoidossa puolestaan auto pestään ulkoa, imuroidaan, pestään sisältä, käsitellään renkaat sekä kaikki muovi- ja nahkapinnat kiiltoaineella ja kiillotetaan maalipinnat & metalliosat ja viimeiseksi pestään ikkunat sekä imuroidaan vielä toiseen kertaan. Vaihtoehtoja löytyy myös edellämainittujen väliltä. Työ itsessään oli ihan ok, kunhan siihen tottui ja oppi siinä hieman sujuvammaksi. 

Työ tehtiin toiminimellä ja palkka tuli tehtyjen autojen mukaan. Täällä muuten ABN:n (Australian Business Number) voi kuka vain täällä veronumeron ja osoitteen omaava hakea netistä. Prosessi kestää ehkä 20 minuuttia ja numeron saa saman tien, jos hakemuksessa ei ilmenen mitään kummempaa. Sen jälkeen onkin valmis työskentelemään yksityisenä ammatinharjoittajana, jos ala ei vaadi muita lisenssejä/vakuutuksia. 

Alkuun autojen puhdistus on melko hidasta, kun pitää hieman hakea putsattavia paikkoja ja miettiä miten niihin parhaiten pääsisi käsiksi sekä mitä ainetta pitikään seuraavaksi käyttää. Senkin jälkeen paljon riippuu siitä, kuinka likainen auto sattuu kohdalle osumaan. Toki hommassa oppii nopeammaksi kun tulee rutiinia, mutta siltikään ansiot eivät välttämättä päätä huimaa. Ensimmäisen viikon palkan saatuani ja hieman muiden työntekijöiden kanssa juteltuani, totesin, että ei maksa vaivaa jäädä sinne tuhlaamaan aikaa, sillä työhän panostettu aika ja energia ei millään lailla kohtaa rahallisen korvauksen kanssa. 50 tuntia töitä ja 350 AUD palkkaa on oikeasti ihan pohjalukema täällä puolen palloa. Kaverit tienaa tuplasti saman summan puolet pienemmillä tunneilla. Ja kymmenen tunnin päivän jälkeen ei juuri jää energiaa mihinkään muuhun. Kiitin siis tänään kohteliaasti saamastani mahdollisuudesta ja suuntasin kotiin (hostellille) lähestulkoon yhtä innoissani kuin sinä päivänä kun töitä sain. Nyt seuraavana olisikin operaationa etsiä uusi työ... Eiköhän tämän kokoisesta kaupungista jotain löydy. :)

Hintataulukko taukotilan seinällä. Huomaathan eron yksityisten ja vaihtoautomyymälöiden autoista saatavan hinnan välillä. Ai et huomaa? En minäkään huomannut ennen ensimmäistä palkkakuittia ja sitä kun aloin kyselemään miksi rahaa tuli n. 150$ vähemmän kuin olin laskeskellut...
Car Detailing - Don't do it!