Sadonkorjuu päätökseen

Nyt se on viimeinkin takana! Nimittäin puuvillan sadonkorjuu kaudelta 2014. Jei! Keskiviikkona saatiin viimeisetkin moduulit prässättyä ja eilen käytiin puhdistamassa työkoneet, kuten module builder, poimurit ja hommassa käytetyt traktorit.

Pääsin kuin pääsinkin pickerin kyytiin vielä viiimeisten päivien aikana.

Viimeiset puuvillat piti käydä kaivamassa pickerin korista ihan käsipelillä.

Vaan eipä se paljoa auttanut, minimoduuli mikä minimoduuli.

Toisaalta oli vähän haikea olo kun vedettiin pressu viimeisen (mini)moduulin päälle, sillä farmilla on ollut mukavaa. Toisaalta alan olla jo melko valmis jatkamaan matkaa eteenpäin. No, ei kauaa enää siihenkään kun suuntaan kohti uusia seikkailuita.

Farmifiiliksiä

Sadonkorjuuta on tältä erää takana kaksi viikkoa ja huomenna varmaankin saadaan viimeiset puuvillatupot pellolta. Työparinani on tällä kertaa virolainen Liisa, jonka kanssa toimimme module builderin kuskeina. Puuvillan poimintaprosessi löytyy paremmin selitettynä täältä.

Tee työtä, jolla on tarkoitus. Tässä menossa tärkeä tehtävä pitää puuvillasta kiinni kuljetuksen aikana, ettei tuuli vie sitä mennessään. (No okei, lähinnä houkutti ajatus matkustaa pehmoisessa puuvillassa. Ja päivä oli ihan oikeasti tosi tuulinen!)

Nyt kelit ovat olleet hieman viileämmät kuin aikaisemmilla poimintajaksoilla, joten gore-tex-takki ja pipo ovat tulleet ihan tarpeeseen, villahousuista nyt puhumattakaan! :) Normalisti tähän aikaan vuodesta kukaan ei poimi enää puuvillaa, mutta vähän ennen sadonkorjuukautta tulleet runsaat sateet saivat osan kasveista kasvattamaan lisää nuppuja ja niiden aukeamista osoteltiinkin sitten jokunen tovi. Oltaisiin voitu muuten odottaa vaikka vähän pidempäänkin, mutta kun puuvillan käsittelylaitoksen kauden päättyminen aiheutti pientä hoppua.

Naapurin puolella ajelee välillä turisteille tarkoitettujen puuvillakierrosten pikkubusseja ja jossain vaiheessa mieleen pälkähti että onko siellä samanlainen opas kuin Cairnsin krokotiilikierroksella selittämässä: "You are veeery lucky! Oh, you are being pampered today! Normally no one picks cotton on this time of the year, but here you can see an old fashioned version of module building..." Okei, jutun hauskuus ei ehkä välity ihan täysin näin tekstin kautta...

Innokkaat module builderin kuskit. Tuuli sattui sopivasti lennättämään kaikki roskat puuvillan seasta päin näköä.

Module builderin ketjun kanssa oli jotain hämminkiä.
Onneksi meillä on näppärät työkaverit, jotka korjaavat miltei mitä vain.

 Välillä muuten tuntuu, että vitsit, mustakin on tulossa ihan juntti kun en osaa enää muusta puhuakaan kun säästä, mutta täällä sillä on ihan oikeasti iso vaikutus elämään. Jos sataa tai tuulee liikaa, niin töihin ei silloin mennä. Samoin sateen määrällä ja ajankohdalla on iso merkitys sadon onnistumisen kannalta. Ja jos on kylmä yö, niin se viivästyttää aamulla poimimisen aloittamista, sillä aamukasteen täytyy antaa kuivua ennen kuin puuvilla pakataan tiiviiseen nippuun odottamaan mahdollisesti pitkäksikin aikaa käsittelyyn pääsyä. Ja yleensä kun pomolle soittaa, niin ensimmäisenä sieltä tulee säätiedot farmilla, naapurissa ja viidenkymmenen kilometrin päästä. Ja auta armias jos on tullut sadetta. Sitten kerrataan kaikkien farmin eri osien sademäärät. Talolla kun on saattanut tulla kaksi ja puoli milliä ja isolla vajalla (parin kilometrin päässä) peräti neljä... Ja nyt juttu riistäytyy taas käsistä. Mutta säällä on siis väliä täällä. Se ei ole vain turhaa small talkia.

Meitsi rasvaamassa kuljetuskärryn ketjujen kannakkeita (bearings?)

Moduulirekka syö moduulin!
Noin ne lähtee meiltä ginille eli käsittelylaitokselle.

Tässä kohtaa kun farmihommia on yhteensä takana jo useampi kuukausi, niin voisin todeta, että nämä ovat oikein mukavia vaihtelun vuoksi, mutta ihan oikeasti täytyy nostaa hattua ihmisille, jotka jaksavat tätä samaa vuodesta toiseen. Paljonhan tässä on hyvää: saa olla ulkona, on leppoisia työkavereita, tulee hyötyliikuntaa ja silleen. Toisaalta noille vakkareille homma taitaa olla melko pitkälti itsekseen traktorissa istumista ja se voisi kyllä pidemmän päälle käydä hieman yksitoikkoiseksi. 

Nättiä on. Jälleen kerran. :)

Back in Gundy

Palasin tosiaan tänny Goondiwindiin tai tuttavallisemmin Gundyyn pari viikkoa sitten lauantaina. Ihan mukavahan tänne oli palata, tuttujen ihmisten luo ja tuttuun taloon asumaan. Toisaalta tämä paikka alkaa olla jo nähty ja olisi myös mukavaa jatkaa matkaa eteenpäin. Syynä paluuseenhan oli viimeinen osa puuvillasadonkorjuuta, jota ollaan nyt pari viikkoa tahkottu ja näillä näkymin saadaan homma päätökseen tämän viikon lopulla.

Gundy on mukava pikkukaupunki, mihin on kuultu joidenkin reppureissaajien jopa jämähtäneen loppuiäkseen. Jotenkin en näe sitä kuitenkaan tapahtuvaksi omalle kohdalleni. :) Enköhän minä ole jatkamassa matkaani pikapuoliin sadonkorjuun päätyttyä. Päivät täällä kuluvat lähinnä töitä tehdessä ja illalla pellolta kotiin päästyä sitä halua lähinnä suihkuun ja ruokaa mahaan. Sitten sen jälkeen voi alkaa miettiä muita kuvioita. Viikonloppuisin on tullut nähtyä kavereita ja käytyä ulkona, mutta viikot ovat enimmäkseen hiljaiseloa. Säästyypähän matkakassaan rahaa.

Australiassa on nyt keskitalvi, mikä tarkoittaa sitä, että näillä seuduilla öisin lämpötila saattaa pudota nollaan tai hieman allekin. Päivisin puolestaan lämpöä voi olla 10 - 25 astetta. Tänään oli ensimmäinen kerta kahteen viikkoon kun töissä ei tarvinnut villahousuja! Jee! Farmihommat ovat siitä hauskoja, että niitä tehdään silloin kun kelejä on. Viime viikolla oli sateen ja tuulisen sään vuoksi pari vapaapäivää, joita edelsi yhdeksän päivän työputki. Nyt taitaa olla menossa taas neljäs päivä pellolla ja vielä varmaan muutamaksi päiväksi olisi hommia ennen kuin saadaan viimeisetkin puuvillat pelloilta kerättyä.

Cairnsista Goondiwindiin - Paluu "kylmään" etelään

Matka Goondiwindistä Cairnsiin oli kaikkine pysähdyksineen kestänyt 2,5 viikkoa. Paluuseen takaisin Goondiwindiin olin varannut neljä päivää. Hieman tiukempaa ajoa ja pidempiä päivämatkoja oli siis tiedossa. Onneksi sain matkaseurakseni pari muuta suomityttöä. Hyvä seura ja vaihtokuski tekee matkanteon huomattavasti miellyttävämmäksi. :)

Tiistaiaamuna 1.7. heitin Handen Cairnsin lentokentälle ja suuntasin poimimaan Anun ja Anniinan heidän hostelliltaan. Sitten olikin aika kääntää auton nokka kohti etelää ja Brisbanea. Kuten jo aiemmin tuli todettua, tällä kertaa aikataulu oli hiukan tiukempi, joten kovin paljoa emme pysähdelleet nähtävyyksiä katsomaan tai ainakaan kauas ei poikettu. Reitti kulki jo tutuksi tullutta A1:stä etelään. Ensimmäisen yön vietimme ilmaisella resting arealla lähellä Bowenia ja toinen yö kului caravan parkissa lähellä Gladstonea. Torstaina pudotin tytöt Brisbaneen ja jatkoin vielä matkaa Toowoombaan. Tuli todettua, että Hali (campervan) toimii myös kolmen henkilön reissuautona ihan kohtalaisesti. Hieman oli ehkä öisin ahdasta ja takapenkkiläinen ei kovin paljoa pystynyt osallistumaan etupenkin keskusteluihin, mutta erinomaisesti selvittiin! 

Perjantaiaamu ei lähtenytkään sitten sujumaan ihan niin hyvin kuin olisi voinut: Halin automaattivaihteisto oli nimittäin jumittunut ykköselle. Manuaalisesti pystyi vielä vaihtamaan kakkoselle, joten kaupunkiympäristössä pystyi köröttelemään neljääkymppiä, mutta maantielle ei ollut asiaa. Kännykästäkin oli akku lähes loppu kun en ollut illalla löytänyt laturia ja olin ajatellut lataavani puhelimen ajon aikana. Täten autokorjaamon googlaaminen oli pois laskuista. Great. Just...great. Siinä vaihtoehtoja miettiessäni bongasin onneksi turisti-infon ja päätin mennä kysymään tietäisikö sieltä joku hyvää (ja mielellään edullista) korjaamoa. Minut neuvottiin Nissanin merkkihuoltoon, jota kuitenkin paikalle sattunut mekaanikko (joka myös ystävällisesti vilkaisi autoa, muttei ikävä kyllä voinut tehdä sille mitään) kehotti pitämään viimeisenä vaihtoehtona. Onneksi myös tällä puolen palloa autokaupat ja korjaamot tuntuvat usein keskittyvän samoille alueille, joten merkkihuollon lähettyviltä löytyi monia muitakin korjaamoja. Marssin yhteen niistä sisään ja kysyin voivatko he tehdä jotain oikuttelevalle automaattivaihteistolle, tai jos eivät, osaavatko neuvoa jonkin muun hyvän paikan. Sain kuin sainkin ohjeet siitä, minne auto kannattaa viedä ja siellä luvattiin katsoa autoa vielä saman päivän aikana. Jee!

Ikävä kyllä pieni ja nopea säätö ei vielä riittänyt korjaamaan autoa kunnolla. 120 dollarilla sen sai siihen kuntoon, että sillä olisi voinut ajaa viimeiset pari sataa kilometriä Goondiwindiin, mutta jossain kohdassa vaihteisto olisi huollettava ihan kunnolla ja se olisikin sitten kalliimpi lasku. Tässä vaiheessa ei muuta kuin puhelua auton omistajalle, joka sitä oli ystävällisesti meille lainannut... Lopputuloksena oli, että auto jäi Toowoombaan korjattavaksi ja minä päädyin auton omistajan sukulaisille yöksi. 

Tässäkin pätee vanha totuus siitä, kuinka asioilla on taipumus järjestyä. Huonosti alkanut päivä päättyi erinomaisesti, kun vietin iltaa uusien ystävien kanssa syöden ehkä parasta itsetehtyä aasialaista ruokaa, leipoen sekä australialaisia että suomalaisia herkkuja ja nukkuen ehkä parhaassa sängyssä koko tähänastisen reissun aikana.

Lauantaina sain vielä kyydin Goondiwindiin ja pääsin "Australian kotiin", kuten kämppikseni asian ilmaisi. :)

Tervetuloa blogiin!

Hei vaan ja tervetuloa seurailemaan seikkailujani Australiassa. Tätä kirjoittaessani aikaa täällä kenguruiden ja koaloiden seurassa on vierähtänyt jo hieman yli puoli vuotta, vielä olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan viitisen kuukautta aikaa temmeltää pallon tällä puolen.

Matkan alkuosasta löytyy tarinaa minun ja Hannan yhteisestä reissublogista: http://doublehsgoingdownunder.blogspot.fi/, joka kuitenkin jäänee eläkkeelle hyvinkin pian yhteisen taipaleemme päätyttyä Hannan palatessa takaisin Suomeen. 

Tässä vielä nopea kertaus siitä, mitä tähän mennessä on tapahtunut:

Saavuimme Suomen erikoisen lämpimästä talvesta Melbournen kesään (+17 astetta) tammikuun neljäs päivä. Ensimmäinen viikko kului perusjuttuja, kuten liittymiä ja pankkitilejä, kuntoon hoitaessa sekä totuttautumisessa ajatukseen, että "Tällä mantereella saattaa sitten hetki vierähtää," kuten Hande lentokoneen laskeuduttua totesi.

Seuraavat kaksi kuukautta vietimme Brisbanessa ja viikonloppuisin suunnattiin joko Gold Coastille tai Sunshine Coastille surffaamaan. Brissy on ihana kaupunki ja tapasimme siellä ihania ihmisiä, mutta maaliskuun alkupuolella tuli taas aika vaihtaa maisemaa saatuamme töitä puuvillafarmilta Goondiwindistä. Siellä kuluikin hujahtaen kolme kuukautta, jonka jälkeen suuntasimme roadtripille kera campervanin. Matka kulki Goondiwindistä Brisbaneen ja aina Cairnsiin saakka. Ihan mieletön reissu, johon sisältyi mm. vesiputousten bongausta, purjehdusta Whitsundaysilla, sukellusta Great Barrier Reefillä sekä loputtomien sokeriruokopeltojen ihmettelyä. Loistava päätös reissumme yhteiselle osalle! Hanna jatkoi matkaansa Sydneyn kautta Balin lämpöön ja minä suuntasin takaisin kylmään etelään. Ja siitä alkaakin tämän blogin tarina...