Farmifiiliksiä

Sadonkorjuuta on tältä erää takana kaksi viikkoa ja huomenna varmaankin saadaan viimeiset puuvillatupot pellolta. Työparinani on tällä kertaa virolainen Liisa, jonka kanssa toimimme module builderin kuskeina. Puuvillan poimintaprosessi löytyy paremmin selitettynä täältä.

Tee työtä, jolla on tarkoitus. Tässä menossa tärkeä tehtävä pitää puuvillasta kiinni kuljetuksen aikana, ettei tuuli vie sitä mennessään. (No okei, lähinnä houkutti ajatus matkustaa pehmoisessa puuvillassa. Ja päivä oli ihan oikeasti tosi tuulinen!)

Nyt kelit ovat olleet hieman viileämmät kuin aikaisemmilla poimintajaksoilla, joten gore-tex-takki ja pipo ovat tulleet ihan tarpeeseen, villahousuista nyt puhumattakaan! :) Normalisti tähän aikaan vuodesta kukaan ei poimi enää puuvillaa, mutta vähän ennen sadonkorjuukautta tulleet runsaat sateet saivat osan kasveista kasvattamaan lisää nuppuja ja niiden aukeamista osoteltiinkin sitten jokunen tovi. Oltaisiin voitu muuten odottaa vaikka vähän pidempäänkin, mutta kun puuvillan käsittelylaitoksen kauden päättyminen aiheutti pientä hoppua.

Naapurin puolella ajelee välillä turisteille tarkoitettujen puuvillakierrosten pikkubusseja ja jossain vaiheessa mieleen pälkähti että onko siellä samanlainen opas kuin Cairnsin krokotiilikierroksella selittämässä: "You are veeery lucky! Oh, you are being pampered today! Normally no one picks cotton on this time of the year, but here you can see an old fashioned version of module building..." Okei, jutun hauskuus ei ehkä välity ihan täysin näin tekstin kautta...

Innokkaat module builderin kuskit. Tuuli sattui sopivasti lennättämään kaikki roskat puuvillan seasta päin näköä.

Module builderin ketjun kanssa oli jotain hämminkiä.
Onneksi meillä on näppärät työkaverit, jotka korjaavat miltei mitä vain.

 Välillä muuten tuntuu, että vitsit, mustakin on tulossa ihan juntti kun en osaa enää muusta puhuakaan kun säästä, mutta täällä sillä on ihan oikeasti iso vaikutus elämään. Jos sataa tai tuulee liikaa, niin töihin ei silloin mennä. Samoin sateen määrällä ja ajankohdalla on iso merkitys sadon onnistumisen kannalta. Ja jos on kylmä yö, niin se viivästyttää aamulla poimimisen aloittamista, sillä aamukasteen täytyy antaa kuivua ennen kuin puuvilla pakataan tiiviiseen nippuun odottamaan mahdollisesti pitkäksikin aikaa käsittelyyn pääsyä. Ja yleensä kun pomolle soittaa, niin ensimmäisenä sieltä tulee säätiedot farmilla, naapurissa ja viidenkymmenen kilometrin päästä. Ja auta armias jos on tullut sadetta. Sitten kerrataan kaikkien farmin eri osien sademäärät. Talolla kun on saattanut tulla kaksi ja puoli milliä ja isolla vajalla (parin kilometrin päässä) peräti neljä... Ja nyt juttu riistäytyy taas käsistä. Mutta säällä on siis väliä täällä. Se ei ole vain turhaa small talkia.

Meitsi rasvaamassa kuljetuskärryn ketjujen kannakkeita (bearings?)

Moduulirekka syö moduulin!
Noin ne lähtee meiltä ginille eli käsittelylaitokselle.

Tässä kohtaa kun farmihommia on yhteensä takana jo useampi kuukausi, niin voisin todeta, että nämä ovat oikein mukavia vaihtelun vuoksi, mutta ihan oikeasti täytyy nostaa hattua ihmisille, jotka jaksavat tätä samaa vuodesta toiseen. Paljonhan tässä on hyvää: saa olla ulkona, on leppoisia työkavereita, tulee hyötyliikuntaa ja silleen. Toisaalta noille vakkareille homma taitaa olla melko pitkälti itsekseen traktorissa istumista ja se voisi kyllä pidemmän päälle käydä hieman yksitoikkoiseksi. 

Nättiä on. Jälleen kerran. :)