Rusketusraidat

Erilaisia rusketusraitoja on tullut hankittua tämän reissun aikana, vaikka todellista yritystä ruskettumiseen ei ole edes ollut käynnissä. Enemmänkin tulee vältettyä aurinkoa ainakin päivän kuumimpaan aikaan. Toki ulkona ja auringossa tulee oltua keskipäivälläkin silloin kun siihen on jokin syy, kuten surffaus, työt tai kaupungilla kiertely, mutta ihan vain ihon grillausta pyrin välttämään.

”There's no such thing as healthy tan” - Infokyltti lähirannan tuntumassa

Rantaan on hostellilta matkaa n. 200 metriä, mutta varsinaista rannalla loikoilua ei juuri tule harrastettua. Kun keli on pääosin aurinkoinen, ei jokaisesta auringonsäteestä tarvitse ehtiä nauttimaan kuten Suomessa. Siellä kun paistaa aurinko, ainakin minusta tuntuu, että olisi päästävä pihalle. Täällä puolestaan voi ihan mielellään istua välillä päivän sisällä/varjossa antaen ihon vähän levätä.

Olen nähnyt auringon ihoa vanhentavasta voimasta todisteita ennenkin, mutta täällä käsitykseni auringon haitoista on vahvistunut entisestään. Olen kiitos vain ihan tyytyvainen siihen, että kaikki täällä arvioivat ikäni keskimäärin kuusi vuotta todellisuutta nuoremmaksi. Ja täytyy sanoa, että kaikki todella hyvin ruskettuneet ruotsalaistytötkin näyttävät kyllä ikäistään vanhemmilta. En tiedä mikä tilanne on kun rusketus häipyy, mutta turhan ruskea iho on helposti tunkkaisen näköinen. Lisäksi ihosyövänalut työkavereiden käsissä farmilla herättivät siihen todellisuuteen, että ihosyöpä on todellakin täällä arkipäivää monille.

Nykyään olen sen verran hellittänyt rasvaamisen kanssa, että jos lähden käymään kaupassa, mihin kävelen noin viisi minuuttia, en jaksa rasvaa levittää, mutta jos lähden vaikka tunninkin lenkille, mieluummiin laitan rasvan iholle kuin hankin järkytävät rajat/punoitan illasta.

Townsville-elämää

Olen majaillut Townsvillessä kohta pari viikkoa ja edelleen paikka tuntuu omalta. Hostelli on siisti, suihkut lämpimiä, muut asukkaat pääosin mukavia ja kelitkin ovat suosineet. Ensimmäisen viikon perjantaina satoi vettä, mutta muuten aurinko on paistanut ja lämpötila pyörii päivisin 25:n asteen tietämillä.

Tähän mennessä on tullut palloiltua kaupungilla sekä rantabulevardilla, etsittyä töitä ja hengattua kavereiden kanssa. Ensimmäisen viikon lauantaina kävimme pienellä porukalla katsomassa hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevia vesiputouksia. (Jostain syystä olen aina ihan liekeissä kun vesiputouksista on kyse!) Meitä oli matkassa kaksi suomalaista, yksi ruotsalainen sekä yksi saksalainen ja hauskaa oli. Pulahdus Little Crystal Creekissä vilvoitti ihanasti ja Jourama Fallsit puolestaan vetivät hiljaiseksi vaikuttavuudellaan.

Töitä olen etsinyt lähinnä ravntoloista, kahviloista ja pubeista, mutta toistaiseksi niistä ei ole tärpännyt. Heti ensimmäisellä viikolla törmäsin paikallisen polkupyörätaksiyrityksen omistajaan töitä etsiessäni ja sain viikonloppuhommia vastattuani myöntävästi kysymyksiin ”Oletko hyvässä kunnossa?” ja ”Osaatko ajaa pyörää?” Entisenä pyörällä joka paikkaan kulkijana homma on ihan mukavaa. Olen ehtinyt tähän mennessä tehdä töitä kolmena iltana ja tienestit ovat vaihdelleet 70:n ja 185:n dollarin välillä. Ei huono. Saa liikuntaa ja aika kuluu nopeasti joko asiakkaiden tai työkavereiden kanssa jutustellessa. Nyt liikenteen seassa kurvailukin sujuu jo suuremmitta ongelmitta, kun olen tottunut pyörän mittoihin ja ohjausherkkyyteen.

Yhä vain pohjoiseen :D

Jostain syystä Mackay ei vaikuttanut minun kaupungiltani. Lieneekö syynä rengasrikko, pimeähkö ja kallis hostelli vai töykeä palvelu aasialaisravintolassa, josta hain päivällistä (todennäköisesti kaikkien yhdistelmä), mutta päätin jatkaa matkaa yhä edelleen pohjoiseen. Mietin asiaa kyllä monelta kantilta, mutta kun viimein pääsin taas tien päälle, tiesin tehneeni oikean valinnan. Maisemat sen kuin paranivat vuorten lisääntyessä horisontissa ja muutenkin oli kiva fiilis jatkaa vielä vähän eteenpäin.

Proserpinessä lounastaukoa pitäessäni bongasin Camps 7 -kirjan, jossa on lueteltu kaikki Australian ilmaiset (viralliset) leiriytymispaikat sekä alle 24 AUD/yö maksavat caravanpuistot. Kirjassa on myös kartat koko maasta ja niistä löytyy puistojen & lepoaluiden lisäksi myös merkinnät harvaanasuttujen alueiden huoltoasemista sekä paljon muutakin hyödyllistä tietoa. Olen pitänyt silmiä auki kirjan varalta kyllä jo edellisestä reissusta alkaen, mutta nyt vasta sellainen sattui kohdalle. Hintaa kyseisellä opuksella on n. 60 AUD, mutta se maksaa itsensä takaisin jo kahden caravanpuistossa vältetyn yön jälkeen. Ihan ehdoton hankinta! Olen nyt jo ihan liekeissä siitä!

Matka sujui mukavasti ja ti-ke yö kului jälleen ilmaisella yöpymispaikalla parikymmentä kilometriä Townsvillen eteläpuolella. Sen bongasin juuri edellä mainitusta kirjasta. Siellä oli jopa ilmaiset lämpimät suihkut! Oujee! Luksusta. :)

Tänään köröttelin Townsvilleen ja ihastuin kaupunkiin heti. On meri, satama, biitsi, lämmintä, palmuja, vesiputous ja sopivasti palveluita. Päädyin hostelliin nimeltä Foreign Exchange Accomodation. Hinta on vänissä nukkuessa 10 AUD/yö ja siihen hintaan saa luonnollisesti käyttää keittiötä, suihkuja & wi-fiä jne. Ihan naapurista löytyy kauppakeskus ja matkaa rannalle on 200m. Muut asukkaatkin vaikuttavat mukavilta. Tähän mennessä tykkään kovasti.

Rannalla oli vähän tuulista, vaan eipä tuo haitannut menoa. :)

Näillä on täällä vesiputous ihan keskustan vieressä! Siis kuin siistii se on?

Elintarvikeväri suihkulähteessä on ilmeisesti tunnettu jäynä myös tällä puolen palloa?

Rockysta Mackayhin - renkaat kovilla

Eilisen pohtimisen ja pähkäilyn jälkeen päätin jatkaa matkaa kohti pohjoista ja Mackayta. Mikäpä siinä oli körötellessä. Matkalla kävin luonnollisestikin fiilistelemässä merenrantaa Clairviewssä. Se on yksi niitä harvoja paikkoja, joissa meri ihan oikeasti näkyy maantielle ja pakkohan sitä on aina pysähtyä ja käydä vähän hiekalla tassuttelemassa. Voiko oikeasti olla parempaa tunnetta kuin lämmin hiekka varpaiden alla? (Onhan niitä monia muitakin, mutta elämän pienet ilot ja silleen :D )

Clairviewn ranta. On se vaan aina yhtä ihana. <3

Aluskasvillisuuden kulotusta maantien varressa. Täällä poltetaan kuivaa aluskasvillisuutta säännöllisesti pois metsäpalojen ehkäisemiseksi.

Vaan sainpa  vähän actionia tähänkin päivään... Campervanini Hali on jo 25-vuotias ikäneito, joten ongelmilta ei aina voi välttyä. Ehkä noin 100 km ennen Mackayta alkoi ajaessa tuntua pientä tärinää. Pysäytin auton, tsekkasin renkaat ja kurkistelinpa auton allekin, mutta kun mitään tavallisesta poikkeavaa ei löytynyt jatkoin matkaa. Kaikki meni hyvin kunnes Mackayn sisääntuloväylällä oikea eturengas päätti sanoa sopimuksensa lopullisesti irti. Onneksi löytyi leveä nurmikaistale, johon sain auton pysäytettyä ja ei muuta kuin vararengasta ja tunkkia kaivamaan auton perältä. Tutkailin auton manuaalista mihin kohtaan tunkki tulisi tökätä (siinä heti etupyörän takana suoraan on vesitankki) kun ystävällinen herrasmies pysähtyi kysymään onko kaikki kunnossa. Hän auttoi tunkin asettelussa ja lopulta päätyi vaihtamaan koko renkaan. Niin ystävällistä! :) Olisin toki sen saanut itsekin vaihdettua, mutta helpommin se näin meni. Hän myös neuvoi minut hyvään rengasliikkeeseen, josta irtosivat uudet eturenkaat hintaan 104 AUD/kpl alle asennettuina ja tasapainotettuina. Siitä oli hyvä jatkaa vielä viimeiset kilometrit keskustaan hostellille.

Hostellitarjonta Mackayssa on aika olematonta, vaihtoehtoja on tasan yksi: Gecko's rest. Ihan ok paikka, hinta 28AUD/yö, siistiä on ja iso keittiökin löytyy, mutta huoneet ovat ehkä hieman tunkkaisia. Kyllä täällä silti yhden yön ihan mielellään nukkuu.

Ei jatku matka tällä renkaalla...

Ja vielä lähikuvaa vahinkojen laajuudesta. 

Ystävällinen herrasmies, joka päätyi vaihtamaan renkaan.  Hyvää palvelua täällä Aussilan teiden varsilla. :)

Hervey Bayssa valaita bongaamassa

Vietin viikonlopun Hervey Bayssa, jossa pääosan turismista muodostavat retket Fraser Islandille sekä valaiden bongausretket lähivesillä. Perjantaina lähinnä pyörin pitkin rantaa ja kaupunkia katselemassa paikkoja. Kävimme myös testaamassa paikallisen yöelämän hostellin grilli-illan jälkeen. Lauantaina puolestaan oli valasretken vuoro. Ryhävalaat viihtyvät Hervey Bayn lähistöllä yleensä heinäkuusta marraskuuhun ja tälläkin kertaa oli onni myötä, sillä kahdeksan tunnin retken aikana bongasimme useita yksilöitä!

Kaveri tuli katsomaan venettä.

Valasretkistä peritään tietenkin hyvä hinta turisteilta, jotka ihan horkassa räpsivät kameroitaan noiden merten jättien loiskiessa aallokossa. Ensimmäisten pyrstönläiskäisyjen näkyessa horisontissa kuului jo taukoamaton kameroiden raksutus, kun porukka testaili kilpaa zoomiensa tehokkuutta. Eipä siinä, olivathan ne valaat todella vaikuttavia eläimiä ja itsekin olin todella innoissani päästyäni näkemään niitä livenä.

Olin reissussa Shayla-nimisellä katamaraanipurjeveneellä, joka oli retkitarjonnan edullisimmasta päästä (105 AUD). Kaikki veneet pyörivät samoilla alueilla ja kukaan ei saisi mennä sataa metriä lähemmäksi valaita. Se on tietenkin eri asia, jos valas itse päättää lähestyä venettä. Hieman kalliimalla reissulla voi ehkä odottaa hieman parempia ruokia sekä vähän hienompaa venettä, mutta itse olin ainakin todella tyytyväinen valintaani!

Paatti.

Lounaaksi oli tarjolla ylläripylläri kanasämpylöitä, joka on hyvin tyypillinen australialainen vaihtoehto pikniklounailla. Hyvää ja helppoa.

Tänään sunnuntaina jatkoin matkaani kohti Rockhamptonia ja Mackayta. Yöksi jäin karavaanarien ja reppureissaajien suosimalle taukopaikalle vähän Rockhamptonista pohjoiseen. Tässä sitä istun vänissä miettimässä että mihin suuntaan huomenna lähtisin. Pitäisikö jatkaa matkaa vielä ylemmäs vaiko koittaa löytää töitä näiltä tienoilta? No, ehkä on parasta nukkua yön yli ja antaa asian hautua. :)

Isoja lepakoita (Flying Fox) päiväunilla ihan Hervey Bayn keskustan tuntumassa. Niitä oli satoja niissä puissa roikkumassa!

Auringonlasku rannalla.

Ja kerran vielä: Jee! Valaita! Jeee!!!

On the road again

Muutaman päivän aloillaan olon jälkeen tuntui hyvältä päästä taas tien päälle. Eilen (keskiviikkona) lähdin ajelemaan jo entuudestaan tuttua M1:stä kohti pohjoista. Ensimmäisen yön vietin Six Mile Creekin resting arealla. Teiden varsilla on lepopaikkoja, joista monista löytyy vessat ja ne ovatkin karavaanareiden ja reppureissaajien suosimia yöpymispaikkoja. Silloin tällöin tulee vastaan paikkoja, joissa leiriytyminen on sallittu vain merkityllä alueella tai kokonaan kielletty. Niitä valvotaan joskus tehokkaamin ja joskus vähän vähemmän tehokkaamin. Kerran olen nähnyt kun joku virallisen näköinen kaveri kävi kiertämässä alueella ottamassa rekkareita ylös. Oltiin onneksi silloin kylttien osoittamalla sallitulla alueella. :)

Yö sujui rattoisasti ja aamulla olin vielä sitä mieltä, että ajaisin tänään Rockhamptoniin, eli 500km pohjoiseen. Matkan varrella kuitenkin keksin pysähtyä Hervey Bayssa ja lopulta jäädä tänne pariksi päiväksi. Hervey Bay on rannikolla ja tunnettu valaiden vierailuista. Delffiinit tuli nähtyä jo Whitsundaysilla, niin kaipa se nyt olisi sitten valaiden vuoro. Matkan varrella pysähdyin Maryboroughssa lounaalla ja ihmettelemässä paikallisia markkinoita sekä jaloittelemassa joen varren puistossa.

Metkan näköinen puu, näitähän täällä riittää.

Maija Poppasen patsas kirjailijan synnyintalon edustalla.

Näin campervanilla reissaajan onneksi monilla hostelleilla on tarjolla mahdollisuus omassa vänissä asumiseen ja hostellin suihkujen, keittiön, wifin ja muiden käyttöön. Tällä kertaa kyseiselle järjestelylle tuli hintaa 15 AUD/yö, joka on ihan kohtuullinen summa. Joskus samaan rahaan saattaa päästä dormiinkin nukkumaan, mutta oikeastaan nukun mieluummin vänissä. Kaikki tavarat ovat siellä omilla paikoillaan, tähän aikaan vuodesta autossa nukkuminen on ihan miellyttävää ja Halissa on huomattavasti parempi patja & tyynyt kuin hostelleissa keskimäärin.

Karkkikaupan ikkunassa mainostettiin Dutch Liquoricea, (salmiakki tunnetaan täällä muka hollantilaisten keksintönä. Pah!) ja oi onnea kun irtokarkkihyllyssä komeili mm. liitulakuja, suolasillejä, apteekin salmiakkeja sekä noitapillejä! 

Matka alkuun

Nyt näitä tekstejä tulee ihan urakalla, mutta kerrankin sain aikaiseksi istua koneen ääreen kirjoittamaan, niin annetaan mennä. Ja saanpahan blogin ajan tasalle. :D

Perjantaina lähdin bussilla matkaan Goondiwindistä kohti Toowoombaa. Voin kertoa, että oli aika mielenkiintoista koittaa saada viiden kuukauden aikana kertyneet tavarat mahtumaan rinkkaan. Ensin oltiin siis kolme kuukautta asuttu Gundyssa, sitten reissattu kuukausi campervanilla ja sitten vietin vielä kuukauden Gundyssa. No, jonkin verran jouduin jättämään tavaraa jälkeeni ja kosmetiikkaa tuli vaihdeltua mahdollisuuksien mukaan pienempiin purtiloihin. Sain kuitenkin kaiken tarpeellisen mahtumaan mukaan. :D Toowoombassa kävin hakemassa auton huollosta, jonne sen olin neljä viikkoa aiemmin vienyt ensimmäisen kerran ja tällä kertaa moottori kehräsi kuin kissa ja vaihteetkin vaihtuivat.

Iloinen jälleennäkeminen!

Viikonloppu ja alkuviikko on kulunut Brisbanessa ja Sunshine Coastilla kavereita nähden ja jonkin verran myös shoppaillen. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa matkaa. Vieläkään minulla ei ole kovin selkeää kuvaa siitä, mihin olen suuntaamassa. Pohjoiseen. Lämpimään. Sen tarkemmin en oikeastaan osaa sanoa. Todennäköisesti päädyn ajelemaan joko rannikkoa pitkin tai sitten hieman enemmän sisämaassa ja kun vastaan tulee kivan oloinen paikka, jään sinne ja koitan löytää töitä. Toki myös Gumtree ja muut erilaiset työnhakusivustot ovat käytössä. 

Mutta jee! Huomenna alkaa seikkailun seuraava osa!

Jäähyväiset Goondiwindille

Goondiwindissä tuli sitten lopulta vietettyä yhteensä neljä kuukautta. Alkuun oli töitä luvassa ehkä noin pariksi kuukaudeksi, mutta hommat venyivät kolmeen kuukauteen ja nyt vietin siellä vielä neljä viikkoa. Mukava kaupunki, ihania ihmisiä, mutta täytyy sanoa, että oli se jo aika nähty. Pieni kaupunki ja pienet piirit. Ihmissuhdekoukerot olivat välillä kuin paremmistakin kauniista ja rohkeista. Ihan uskomatonta säätöä.

Vaikka nyt vaikutankin melko kypsältä jatkamaan matkaa, noihin neljään kuukauteen mahtui erittäin paljon hyvää. Tapasin aivan uskomattoman ihania ihmisiä, tutustuin aitoon australialaiseen pikkukaupunki- ja farmielämään sekä ennen kaikkea sain uusia ystäviä ja koin monia unohtumattomia elämyksiä. Toisaalta oli hieman haikeaa lähteä jatkamaan matkaa, mutta toisaalta olin aivan innoissani uusista edessä aukeavista seikkailuista ja mahdollisuuksista.

Tarkoituksenani ei ole palata Gundyyn enää pidemmäksi aikaa kuin palauttamaan campervan, mutta eihän sitä tietysti koskaan tiedä mihin tie vie. Goondiwindissä on sanonta, joka menee kutakuinkin: "Once you drink the Macintyre water, you have to come back." Katsotaan kuinka käy. :)

Viimeisenä iltana Gundyssa kävin pelaamassa korista ja meidän joukkue oli liekeissä! Voitettiin parin viikon tappioputken jälkeen!

Näitä teehetkiä tulee ikävä.

Käväisin lähtöaamuna vielä työkaverin synttärikahveilla farmilla.

Australian ihmeitä

Ausseissa on monta/ihmeellistä asiaa./Se hämmästyttää kummastuttaa reppureissaajaa. (Kuten Handen kanssa joskus Brissyaikoina lauleskeltiin.)

Seitsemän kuukautta tällä mantereella puolen pyörähti täyteen eilen. Sen kunniaksi ajattelin listata hieman asioita, jotka ovat täällä erilailla kuin Suomessa. Osaan alkaa jo tottua, osa puolestaan jaksaa kummastuttaa vielä reilun puolen vuoden jälkeenkin. Tässäpä muutamia niistä hieman avattuna:

- Vasemman puoleinen liikenne & auton ratti oikealla puolen. Liikenteessä luoviminen sujuu jo ihan luonnikkaasti. Joskus kun en ajattele, saatan olla menossa auton kyytiin väärälle puolelle, eli oikealle. Pääosin tämä ei kuitenkaan tuota enää ongelmia. Myös jalankulkijat ja esim. liukuportaat noudattavat vasemman puoleista liikennettä. Yleensä osaan valita ohittaa vastaantulevat ihmiset oikein, mutta välillä silti meinaa sattua yhteentörmäyksiä, etenkin jos olen ajatuksissani...

- Aurinko & ihosyöpä. Auringon säteily on täällä hyvin voimakasta, minkä seurauksena melanooma on hyvin yleistä ja sen vaaroista varoitellaan paljon. Suojakerroin 50+ ei ole yhtään liioittelua ja sitä tulee levitettyä kyllä joka kerta kun lähden töihin/ulos muutenkin. Osa täkäiläisistä suojautuu hyvin, mutta esim. paikalliset työkaverini farmilla eivät kaytä aurinkorasvaa, vaan käyvät vain poistattamassa syövän alkuja sitä mukaa kun niitä iholle ilmestyy. Tässä eräänä päivänä yksi heistä esitteli käsivarttaan, jossa oli halkaisijaltaan n. 1-1,5-senttisiä koppuroita luomen näköisiä juttuja ja kertoi niiden olevan ihosyöpää. "Pitäisi varmaan taas jossain kohtaa käydä poistattamassa nämä." Liisan kanssa kauhisteltiin hänen huoletonta asennettaan, mutta muun porukan mielipide tuntui olevan, että kaikki me joskus kuollaan kuitenkin. Sama se, mihin sitä kuolee.

- Täkäläisten asiakaspalvelijoiden tapa puhutella asiakkaita tyyliin "darling"/"darl", "sweetie", "(my) love". Kaikki eivät niin tee, mutta yllättävän paljon löytyy näitä kultaseni-tyyliin puhuttelijoita. Iäkkäämmiltä naishenkilöiltä pystyn ihan hyvin ottamaan vastaan nimitykset darl(ing) tai sweetie, mutta kun kyseessä on omanikäiseni tai nuorempi kassaneiti, se tuntuu jo hieman oudolta. Ja etenkin siinä vaiheessa kun hyvännäköinen nuorehko mieshenkilö kyselee kassalla kuulumisia (myös ihan normaali käytäntö täällä) ja heittää aina kommenttiensa perään my love:a, niin on jo suomityttö hyvinkin hämillään.

- Asiakaspalvelijoiden tuttavallisuus muutenkin. Täällä tosiaan on ihan normaalia, että ruokakaupan kassa tai vaatekaupan myyjä kyselee viikonloppusuunnitelmia tai miten päivä on mennyt tai muuta vastaavaa. Tämäkin aiheutti alkuun hyvin paljon hämmennystä (Miksi toi nainen haluaa tietää mitä mä illalla teen? Aikooko se änkeä mukaan?!?), mutta nyt sitä on jo sujuvasti oppinut vastailemaan sopivan ympäripyöreästi täkäläiseen small talk-kulttuurin mukaisesti.

- Vessat. Monissa asuintaloissa on vessa ja kylpyhuone erikseen, mutta vessassa ei ole lavuaaria, ainoastaan pönttö. Kädet pitää sitten erikseen käydä pesemässä kylpyhuoneen tai kodinhoitohuoneen puolella, joka onneksi löytyy usein jostain lähettyviltä. Julkisiin vessoihin puolestaan joutuu usein kulkemaan kahden oven kautta, ennen kuin on siinä jonotus/käsienpesutilassa. Tällekin on varmasti jokin looginen selitys, mutta se ei ole vielä minulle auennut.