Erilaisia rusketusraitoja on tullut hankittua tämän reissun aikana, vaikka todellista yritystä ruskettumiseen ei ole edes ollut käynnissä. Enemmänkin tulee vältettyä aurinkoa ainakin päivän kuumimpaan aikaan. Toki ulkona ja auringossa tulee oltua keskipäivälläkin silloin kun siihen on jokin syy, kuten surffaus, työt tai kaupungilla kiertely, mutta ihan vain ihon grillausta pyrin välttämään.
”There's no such thing as healthy
tan” - Infokyltti lähirannan tuntumassa
Rantaan on hostellilta matkaa n. 200
metriä, mutta varsinaista rannalla loikoilua ei juuri tule
harrastettua. Kun keli on pääosin aurinkoinen, ei jokaisesta
auringonsäteestä tarvitse ehtiä nauttimaan kuten Suomessa. Siellä
kun paistaa aurinko, ainakin minusta tuntuu, että olisi päästävä
pihalle. Täällä puolestaan voi ihan mielellään istua välillä
päivän sisällä/varjossa antaen ihon vähän levätä.
Olen nähnyt auringon ihoa
vanhentavasta voimasta todisteita ennenkin, mutta täällä
käsitykseni auringon haitoista on vahvistunut entisestään. Olen
kiitos vain ihan tyytyvainen siihen, että kaikki täällä arvioivat
ikäni keskimäärin kuusi vuotta todellisuutta nuoremmaksi. Ja
täytyy sanoa, että kaikki todella hyvin ruskettuneet
ruotsalaistytötkin näyttävät kyllä ikäistään vanhemmilta. En
tiedä mikä tilanne on kun rusketus häipyy, mutta turhan ruskea iho
on helposti tunkkaisen näköinen. Lisäksi ihosyövänalut
työkavereiden käsissä farmilla herättivät siihen todellisuuteen,
että ihosyöpä on todellakin täällä arkipäivää monille.
Nykyään olen sen verran hellittänyt
rasvaamisen kanssa, että jos lähden käymään kaupassa, mihin kävelen noin viisi minuuttia, en jaksa rasvaa levittää, mutta jos
lähden vaikka tunninkin lenkille, mieluummiin laitan rasvan iholle
kuin hankin järkytävät rajat/punoitan illasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti