Seitsemän kuukautta tällä mantereella puolen pyörähti täyteen eilen. Sen kunniaksi ajattelin listata hieman asioita, jotka ovat täällä erilailla kuin Suomessa. Osaan alkaa jo tottua, osa puolestaan jaksaa kummastuttaa vielä reilun puolen vuoden jälkeenkin. Tässäpä muutamia niistä hieman avattuna:
- Vasemman puoleinen liikenne & auton ratti oikealla puolen. Liikenteessä luoviminen sujuu jo ihan luonnikkaasti. Joskus kun en ajattele, saatan olla menossa auton kyytiin väärälle puolelle, eli oikealle. Pääosin tämä ei kuitenkaan tuota enää ongelmia. Myös jalankulkijat ja esim. liukuportaat noudattavat vasemman puoleista liikennettä. Yleensä osaan valita ohittaa vastaantulevat ihmiset oikein, mutta välillä silti meinaa sattua yhteentörmäyksiä, etenkin jos olen ajatuksissani...
- Aurinko & ihosyöpä. Auringon säteily on täällä hyvin voimakasta, minkä seurauksena melanooma on hyvin yleistä ja sen vaaroista varoitellaan paljon. Suojakerroin 50+ ei ole yhtään liioittelua ja sitä tulee levitettyä kyllä joka kerta kun lähden töihin/ulos muutenkin. Osa täkäiläisistä suojautuu hyvin, mutta esim. paikalliset työkaverini farmilla eivät kaytä aurinkorasvaa, vaan käyvät vain poistattamassa syövän alkuja sitä mukaa kun niitä iholle ilmestyy. Tässä eräänä päivänä yksi heistä esitteli käsivarttaan, jossa oli halkaisijaltaan n. 1-1,5-senttisiä koppuroita luomen näköisiä juttuja ja kertoi niiden olevan ihosyöpää. "Pitäisi varmaan taas jossain kohtaa käydä poistattamassa nämä." Liisan kanssa kauhisteltiin hänen huoletonta asennettaan, mutta muun porukan mielipide tuntui olevan, että kaikki me joskus kuollaan kuitenkin. Sama se, mihin sitä kuolee.
- Täkäläisten asiakaspalvelijoiden tapa puhutella asiakkaita tyyliin "darling"/"darl", "sweetie", "(my) love". Kaikki eivät niin tee, mutta yllättävän paljon löytyy näitä kultaseni-tyyliin puhuttelijoita. Iäkkäämmiltä naishenkilöiltä pystyn ihan hyvin ottamaan vastaan nimitykset darl(ing) tai sweetie, mutta kun kyseessä on omanikäiseni tai nuorempi kassaneiti, se tuntuu jo hieman oudolta. Ja etenkin siinä vaiheessa kun hyvännäköinen nuorehko mieshenkilö kyselee kassalla kuulumisia (myös ihan normaali käytäntö täällä) ja heittää aina kommenttiensa perään my love:a, niin on jo suomityttö hyvinkin hämillään.
- Asiakaspalvelijoiden tuttavallisuus muutenkin. Täällä tosiaan on ihan normaalia, että ruokakaupan kassa tai vaatekaupan myyjä kyselee viikonloppusuunnitelmia tai miten päivä on mennyt tai muuta vastaavaa. Tämäkin aiheutti alkuun hyvin paljon hämmennystä (Miksi toi nainen haluaa tietää mitä mä illalla teen? Aikooko se änkeä mukaan?!?), mutta nyt sitä on jo sujuvasti oppinut vastailemaan sopivan ympäripyöreästi täkäläiseen small talk-kulttuurin mukaisesti.
- Vessat. Monissa asuintaloissa on vessa ja kylpyhuone erikseen, mutta vessassa ei ole lavuaaria, ainoastaan pönttö. Kädet pitää sitten erikseen käydä pesemässä kylpyhuoneen tai kodinhoitohuoneen puolella, joka onneksi löytyy usein jostain lähettyviltä. Julkisiin vessoihin puolestaan joutuu usein kulkemaan kahden oven kautta, ennen kuin on siinä jonotus/käsienpesutilassa. Tällekin on varmasti jokin looginen selitys, mutta se ei ole vielä minulle auennut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti