Matka on tärkeämpi kuin määränpää. Niinhän ne sanoo. Viime aikoina on tullut tehtyä matkaa melkoisesti. Lasketaan siihen sitten koko vuoden reissaus tai vain viimeviikkoinen roadtrip. Sen jälkeen kun lähdin viimeksi Goondiwindistä, olen asunut vänissä miltei kolme kuukautta. Toki niistä kaksi samassa paikassa hostellin pihassa, mutta silti väni on koko ajan ollut se tukikohta/se missä koko mukana oleva omaisuus on. Siksi varmaan myös aluksi ei oikeastaan edes tuntunut siltä, että ollaan reissun päällä kun lähdettiin tälle roadtripille.
Vaikka matkan teko onkin pääosin mukavaa, toki siihen on mahtunut pieniä mutkiakin. Olen käytännössä reissanut itsekseni heinäkuun alusta alkaen ja oman "kodin"(vänin) avaaminen kolmelle muulle ihmiselle on vaatinut hieman sopeutumista. Lähinnä omat kamat pitää pitää paremmin kasassa. Mut tuntevat tietävät kuinka hyvä siinä olen. ;) Myöskin neljän eri kulttuuria edustavan ja erilaiset persoonat omaavan henkilön yhteinen reissaus aiheuttaa toisinaan hieman hampaiden kiristelyä. (Eikä ehkä vähiten minussa, sillä esim. vänistä vastuussa olevana erilaiset ajokulttuurien kohtaamiset ovat aiheuttaneet pieniä sydämen tykytyksiä...)
Mutta pointtina tällä kirjoituksella oli varmaan se, että reissaaminen on mukavaa. Ja parhautta on nauttia itse matkasta ja pienistä hetkistä sen sijaan, että koittaisi vain kiiruhtaa mahdollisimman nopeasti perillä. Ja ehkä myös se, että kun tarpeeksi kauan on reissussa, niin se alkaa jo tuntua ihan normaalilta olotilalta. En ehkä haluaisi tästä pysyvää olotilaa, mutta kokemuksena tämä on ollut mielenkiintoinen. (Ja toki välillä on ikävä perhettä, ystäviä, omaa keittötä ja pesukonetta sekä tietysti omaa rauhaa.) :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti