Tästä välistä puuttuu retki West Macdonnelin kansallispuistoon, jota koitin ladata kuvien kera viime viikolla. Sehän veti silloin koko bloggerin jumiin huonon nettiyhteyden tai liian isojenkuvatiedostojen seurauksena. Voi olla että teksti ilmaantuu tänne myöhemmin, mutta nyt en uskalla laittaa kuvia, ettei taas jotain jumitu, vaikka maisemat ehdottomasti olivatkin todella kuvaamisen arvoiset. EDIT: Sain kuin sainkin tekstin julkaistua, se tuli nyt vain ehkä viikon myöhässä. Tähänkin teksgiin saattaa siis tulla vidlä kuvia jossain kohtaa.
Kings Canyon on kenties kyseisen kansallispuiston suurin sekä tunnetuin nähtävyys. Sinne mekin suuntasimme viime viikolla, ei enää mitään hajuaettä mikä viikonpäivä oli kyseessä. Mahdollisesti torstai? Täällä puolen palloa alkaa kesä lähestyä ja päivät lämmetä, mikä tarkoittaa monissa suosituissa turistikohteissa sitä, että pidempiä ja rankempia kävelyreitejä suljetaan esim. aamuyhdeksän kieppeillä lämpöuupumuksen tai nestehukan uuvuttamien turistien ehkäisemiseksi. Niinpä herätyskellot pärähtivät soimaan klo 4.30, jotta ehtisimme ajoissa paikalle ja pääsisimme kävelemään koko rim walkin, eli koko kanjonin ympäri.
Pääsimme kuin pääsimmekin hyvissä ajoin paikalle, joten kävimme vielä pyörähtämässä kanjonin päädyssä pohjaa myöten ennen jyrkkää kiipeämistä pohjoisreunalle. Sieltä avautuvat maisemat olivat jälleen kerran henkeä salpaavan ihanat. Samoilla seuduilla vierailleet kaverit olivat suositelleet varaamaan kuuden kilometrin mittaiselle lenkille runsaasti aikaa, sillä siellä riittäisi tutkittavaa ja ihmeteltävää. Ja nähtävää tosiaan riitti. Reitti kulkee kanjonin reunalla ja käy välillä Garden of Eden -nimisessä syvänteessä, josta löytyy ympäristöön verrattuna huomattavasti vehreämpää kasvillisuutta sekä vettä. Ihana paikka, uida ei saa, mutta kaikkien lintujen ja muiden eläinten katselu siellä oli lumoavaa. Edenistä reitti nousee jälleen ylös kanjonin reunalle ja palailee takaisin eteläreunaa pitkin. Ylhäällä voi joko ihailla alhaalla avautuvaa kanjonia, kaukaisuudessa näkyviä alavampia maita tai seikkailla kivipylväiden tai muiden kivimuldostelmien välillä. Matkaan arvioidun kolmen ja puolen tunnin sijaan taisimme käyttää reissuun miltei viisi tuntia ja kerkisimme pois kuumimman auringon alta juuri ajoissa.
Iltapäivästä kävimme vielä toisella vähän reilun kilometrin mittaisella, huomattavasti helpommalla, reissulla pienelle lähteelle samaisessa kansallispuistossa. Oli mukavaa istahtaa hetkeksi polun päässä olevassa vileässä lehdossa ennen kuin palasimme autolle ja jatkoimme matkaamme kohti Ulurua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti