Saavuimme Melbourneen perjantaina. Kolmen ja puolen vikon reissauksen jälkeen se oli vähän kuin olisi kotiin tullut. Vietin ensimmäisen Australian viikkoni täällä tammikuussa, joten maisemat ja paikat ovat jokseenkin tuttuja. Lisäksi välillä on ihan mukavaa olla samassa paikassa hieman pidempään ainaisen eteenpäin kiirehtimisen sijaan.
Ensimmäinen päivä kului riittävän tehokasta nettiä metsästäessä sekä hostelleja vertaillessa. Meistä useammallakin on kyllä netti kännykässä, mutta akkutilanne oli heikohko lepoalueyön ja aamun lyhyen ajomatkan seurauksena. Lopulta päädyimme Coffee Palace Backpackersiin St Kildan alueelle. Kilda on noin viiden kilometrin päässä keskustasta sijaitseva ravintola-, kahvila- sekä putiikkikeskittymä kaupungin suositun (ainoan?) rannan läheisyydessä. Sieltä löytyy myös pienehkö huvipuisto sekä satama.
Sataman aallonmurtajalta löytyvät myös St Kildan iki-ihanat, ylisöpöt, sydämen sulattavan ja muutenkin varsin valloittavat pikkupinviinit. (Sinipingviini taitaa olla lajinvirallinen suomenkielinen nimi.) Itse olin käynyt ihastelemassa niitä jo ensimmäisellä Melbournen visiitilläni, mutta uudestaanhan niitä oli päästävä katsomaan. Raahasinkin koko köörin aallonmurtajalle auringonlaskun aikaan, jolloin pingviinit palaavat mereltä takaisin pesiinsä. Tällä kertaa pääsimme näkemään jopa pingviinien rantautumisen sekä muutamia untuvikkoja odottamassa ruokaa pesien ulkopuolella. Ne olivat kaikki ihan superihania!
Lauantaina lähdimme keskustaan ja lähinnä palloilimme kaupungilla. Iltapäivästä bongasin katutanssitapahtuman, joka liikkui keskustassa paikasta toiseen. Vanhana B-girlinä (breikkarina) innostuin tietenkin valtavasti ja jäin seuraamaan tanssibattleja, joissa eri katutanssilajien osaajat ottivat mittaa toisistaan DJ:n soittaessa ja MC:n nostattaessa tunnelmaa. Battleissa tuli nähtyä ainakin breikkiä, poppingia, housea sekä voguingia. Lopulta voiton kisassa vei joku amerikkslainen kaveri, jonka nimeä en nyt muista? Battlejen välisten taukojen vapailla jamiosuuksilla rinkiin sai mennä tanssimaan kuka vain. Omaaki tanssijalkaani vipatti kovasti, mutta huono kenkävalinta + noin vuoden tauko tanssimisesta + suuret katsojamäärät -kombinaatio piti minut ringin reunalla. Ei se mitään, hauskaa oli silti!
Lauantai-iltana tapasin hostellilla pari suomalaista poikaa sekä jonkin verran suomea puhuvan virolaisen. Virolaisen kaverin suosikkibiisi oli im eisesti Haloo Helsingin Beibi, tai ainakin sen verran innokkaasti hän sitä hoilasi. Minulle myös kerrottiin, että suomea puhuessani puheestani kuulemma kuulee, että olen ollut täällä jo jonkin aikaa. No, viimeisten neljän kuukauden aikana ei kieltämättä ole juuri suomea tullut puhuttua.
Sunnuntaina kävin päivällä kaupungilla ja illemalla Kildan alueella pyörimässä. Ei mitään sen kummempaa. Osa porukasta poti vielä eilisen illan jälkeisiä oloja ja yksi keskittyi kovasti paluulentojen etsimiseen, joten sain palloilla aika lailla itsekseni. Kolmen ja puolen viikon tiiviin yhdessä reissaamisen jälkeen se sopi paremmin kuin hyvin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti