Nyt kun kerrankin ollaan jonkin aikaa paikallaan, niin on hyvä hetki kääntää katsetta myös tulevaisuuteen ja kotiinpaluuseen. Tässä alkuviikosta Victorian State Library onkin tullut tutuksi, kun olen istunut täyttelemässä nettihakemuksia eri kohteisiin. Hivenen hommaa hankaloittaa se, että kaikki puhelut tarvii soittaa iltapäivästä/illasta ja hostellin netti on parhaimmillaankin erittäin hidas. Yleensä siiihen ei edes pääse kirjautumaan. Mutta joo, hakemuksia on siis tullut täyteltyä ja jonkin verran myös kaupungilla kierreltyä. Onneksi Melbourne on ennestään jossain määrin tuttu, joten ei tunnu niin pahalta istua sisällä koneen ääressä nähtävyyksien katselun sijaan. :)
Ja sitten pari ajatusta netistä ja riippuvuudesta siihen. Milloin elämästä oikeasti tuli näin nettiriippuvaista? Tuntuu, että noin joka toisessa blogitekstissä mainitsen netin jollain tapaa. En edes yleensä ole mitenkään kovin tietokoneen orja... Toisaalta reissatessa nettiä tarvitsee moneen asiaan, kuten tiedonhakuun, matkojen ostoon/varauksiin, hostellivarauksiin... Ja tietenkin yhteydenpito kotiväkeen ja ystäviin on sitä kautta helpompaa. Saanpahan päivitettyä reissukuulumisia tänne blogiin ja välillä facebookiinkin. Toisaalta joskus ( esim. Lapin vaelluksilla, roadgripillä Outbackin halki) on myös ihanan vapauttavaa vain sulkea puhelin ja nauttia siitä hetkestä, niistä maisemista ja siitä seurasta, joissa kulloinkin sattuu olemaan.
Netti on helpottanut monia asioita ja me ollemme mlneen kertaan reissun aikana ihmetelleet mitä ihmiset tekivät ennen mobiililaajakaistaa. Kai ne luottivat matkaoppaisiin. Ja seikkailivat vähän enemmän. Ehkäpä itsekin suljen koneen tältä iltapäivältä, suuntaan raittiiseen ulkoilmaan tai kaupungin sykkeeseen ja jatkan töiden soittelua illemmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti